domenica 22 giugno 2014

"Joku"

Kun olin lapsi, meidän perheessämme oli ylimääräinen perheenjäsen. Se oli Joku. Aina Joku oli jättänyt leivänmuruja sohvaan, Joku oli unohtanut vetää vessan ja Joku oli syönyt kaikki keksit. "Ai, oliko se taas joku?" äiti tiedusteli, kun ihmetteli tapahtunutta. Kaikkia nauratti, eikä ketään enää kiinnostanut, kuka se Joku oli.

Aikuisena huomaan, ettei joku-ajattelu olekaan vain meidän perheen sisäpiirijuttu. Aina on joku muu, joka hoitaa homman. En tiedä, johtuuko se laiskuudesta, motivaation puutteesta vai huonosta tiedonkulusta eri tahojen välillä, mutta alan olla perinpohjin kyllästynyt siihen, ettei kukaan halua ottaa vastuuta mistään tai ottaa askelta eteenpäin.

Päivittäisissä askareissa joku-ajattelu ei ole niin vakavaa. Me esimerkiksi odotimme kaksi vuotta, kunnes joku tuli korjaamaan liiketilamme rikkinäisen oven. Tosin odotamme edelleen, että joku tulisi laittamaan siihen uuden lukon.

Lukonpuute ei onneksi haittaa työskentelyämme, mutta joku-ajattelu toimii valitettavasti myös paljon tärkeämmissä asioissa. Joku-ajattelu on minulle tuttua esimerkiksi ostoskeskuksen työvaliokunnasta. Siellä me yrittäjät ja myymäläpäälliköt yhdessä mietimme, miten saisimme houkuteltua asiakkaita Turun keskeisimmällä paikalla sijaitsevaan kauppakeskukseen. En voi sanoa, että kukaan niissä tapaamisissa olisi millään tavalla liekeissä. Sen sijaan usein monen tunnin palaverit menevät sen pohtimiseen, minä päivänä kannattaa pistää mainos paikallislehteen. Viimeisimmissä kokouksissa on mietitty sitä, kenelle markkinoinnin miettiminen voitaisi ulkoistaa, koska emme osaa tehdä sitä itse. Joku muu osaa ehkä paremmin.

Minusta asioiden ulkoistainen ei ole yhtään huono juttu. Päinvastoin. Aina on kuitenkin olemassa henkilö, jonka otettava ensimmäinen askel. Ja oikeastaan, jos henkilö on yhtään kiinnostunut siitä, mitä ollaan tekemässä, olisi hyvä, jos hän ottaisi useammankin askeleen. Seuraisi vierestä. Varmistaisi, että asiat tehdään hyvin. Kertoisi, millaisen lopputuloksen haluaisi saavuttaa.

Epäilen, että suurissakin organisaatioissa joku-ajattelu on tänäkin päivänä voimissaan. Luulenpa, että sitä harjoitetaan jopa eduskunnassa.


Joku laittoi laukkuuni dinosauruksen!
































Nessun commento:

Posta un commento