Mikä maksaa?

Yrittäjänä olen oppinut näkemään monet asiat ihan uusin silmin.

Esimerkiksi keskustellessani italialaisten ystävieni kanssa, huomaan monen kauhistelevan sitä, kuinka kallista kaikki Suomessa on. Grazie al cazzo, haluaisin vastata. Kyllä, Italiassa espresso maksaa alle euron, kun Suomessa siitä saa pulittaa kolme euroa. Moni ei kuitenkaan ole ottanut huomioon sitä, että italialaisen baristan palkka on puolet suomalaisen kahvilatyöntekijän palkasta –ja se maksetaan useimmiten pimeänä. Myös kahvipavut maksavat Suomessa lähes kaksi kertaa enemmän kuin Italiassa. On syytä ottaa huomioon myös se, että italialaiskahvilassa saatetaan yhden minuutin aikana tehdä jopa kuusi espressoa, kun taas monessa suomalaiskahvilassa se on koko päivän saldo.

Suomalaisille puolestaan ongelmallista on vesi. Se ei saisi ravintolassa maksaa mitään. Moni ei kuitenkaan käsitä, ettei vesi ole ilmaista sellaisissakaan paikoissa, joissa se ei maksa mitään. Se tarkoittaa vain sitä, että veden hinta on sisällytetty muiden tuotteiden hintoihin. Vesi itsessäänhän ei maksa juuri mitään, mutta ravintoloitsija on joutunut ostamaan laseja sitä varten (laseja, jotka rikkoutuvat kiitettävää tahtia). Ravintoloitsija on myös palkannut työntekijän tarjoilemaan ruoka-annoksia ja juomia (myös veden). Ravintoloitsija maksaa vuokraa toimitilasta, jossa tarjoilee vettä. Ravintoloitsija myös kuluttaa pesuainetta sekö vettä vesilasien pesuun.

Meidän ravintolassamme ei ole tarjolla hanavettä, koska meillä ei ole tarpeeksi tilaa sen tarjoilemiseen. Sitä varten pitäisi nimittäin olla oma vesipiste. Tämän vuoksi meiltä saa ostaa lähdevettä pullossa. Soodavettä sen sijaan saa hanasta. Kaikki vedetkin maksavat jotain. Tämä on monelle asiakkaalle järkytys. He kutsuvat sitä rahastukseksi, eivätkä niele motiivejamme.

Jos jossain vaiheessa pääsemme muuttamaan suurempaan toimitilaan, ja alamme tarjoilla myös hanavettä, aiomme periä siitäkin pienen korvauksen. Myymme niin paljon tuotteita mukaan, ettei olisi reilua nostaa hintoja vain siksi, että veden pitää olla "ilmaista".

Moni ei myöskään ymmärrä sellaisia korvauksia kuin kilometrikorvaus ja laskutuslisä. Asiakkaat kutsuvat niitäkin rahastukseksi. Mutta onhan ihan reilua, että putkimies, joka on ajanut kolmekymmentä kilometriä korjatakseen putkesi, saa siitä asianmukaisen korvauksen. Hän on kuitenkin luultavasti ostanut yritykselleen pakettiauton, jonka arvo alenee huippuvauhtia ja josta hän maksaa verot ja vakuutuksen. Hänen täytyy myös silloin tällöin tankata polttoainetta ajopeliinsä, koska muuten hän ei asiakkaan luokse edes pääsisi. Jos kilometrikorvausta ei olisi eriteltynä laskussa, saattaisi putkimies laskuttaa saman korvauksen kaikilta. Sinä siis ehkä maksaisit myös kauempana asuvan asiakkaan kilometrikorvaukset.

Myös laskutuslisä on ihan ymmärrettävä lisä. Laskun tekemiseen kuluu aikaa. Vanhanaikaiset laskut on tulostettava paperille (paperia ja tulostinmustetta kuluu), ne on suljettava kirjekuoreen ja niihin on ostettava postimerkki. Kyllä. Viisi euroa on ihan sopiva lisä tässä tapauksessa.

Kamalaa rahastusta tämä yrittäminen.  

Tästä ollaan valmiita maksamaan ihan mitä vain.