sabato 21 dicembre 2013

Hymystä ja hymyilemisestä

"Aidon hymyn tunnistaa siitä, että silmät hymyilevät suun mukana". Näin minulle sanoi eräs entinen radiotoimittaja, joka opetti radiojournalismia. En tiedä, kuinka pätevä radiotoimittaja on arvioimaan hymyjen aitoutta, mutta olen hänen kanssaan samoilla linjoilla. Hymy on aito, kun se leviää silmiin saakka.

Välillä minusta tuntuu, että ihmiset säästelevät hymyjään. Toisen ihmisen kohdatessaan moni kääntää katseensa pois ja yksinään hymyilevät ihmiset ovat harvinaisia. Erityisen vaikeaa aidon hymyn löytäminen tuntuu olevan asiakaspalvelijoille, vaikka siitä moni asiakas maksaakin. Olen ihan varma, että jos esimerkiksi kaupan kassalla työskentelevät henkilöt hymyilisivät enemmän, kävisivät asiakkaat useammin kaupassa ja tämän seurauksena myös myyntiluvut nousisivat. 

Minä olen itse sellainen haaveilija, että saatan kadulla yksin kävellessäni vain hymyillä ja katsella taivaalle. Minä en osaa salata iloani enkä suruani. Enkä käsitä sellaisia ihmisiä, joilla on aina kasvoillaan sama perusilme. Se tietenkin on osa monen työtä, sillä eihän esimerkiksi lääkäri voi kauheasti ilmaista tuntemuksiaan, jos vaikka potilas haisee pahalta. Mutta olen tavannut myös paljon sellaisia tasaisen perusilmeen omaavia ihmisiä, joilla varmasti olisi paljonkin tunteita purettavanaan. 

Joskus mietin, onko hymyilystä tullut epätrendikästä. Naistenlehtien mallit esimerkiksi harvoin hymyilevät. Sosiaalisessa mediassa leviävät omakuvat eli "selfiet" ovat myöskin usein varsin totista katseltavaa. Minusta tämä on tylsää, koska hymy antaa anteeksi paljon kauneusvirheitä, jos sellaisia jollakin sattuu olemaan. Usein juuri hymy on se, joka hurmaa ja tekee ihmisestä viehättävän. 

Mieti vaikka. Olet sokkotreffeillä. Ravintolassa sinua vastaan kävelee mies, jolla on jalassaan rumat kengät, kuluneet farkut, epäsiisti parta ja kulahtanut t-paita, eikä se edes hymyile, vaan mumisee jotain. Sitten kuvittele sama tyyppi hymyilevänä. Ero on suuri. Vaikka mies vain mumisisikin, mutta tekisi sen hymyillen, saattaisi jutusta ehkä tulla jotakin? 

Minusta ihmisten pitäisi hymyillä enemmän. Se ei maksa mitään, mutta tekisi maailmasta paljon mukavamman paikan. 












Nessun commento:

Posta un commento